Eilen, kun yritin keskittyä johonkin muuhun, telkkarissa oli ylen kanava päällä ja siinä vilahti joku joka puhui työvoimatoimistoista, enkä voi linkata nyt mihinkään, kun en semmoista uutista taikka ohjelmaa ylen sivulta löytänyt, mutta sen verran kuulin, että joku mies se oli työvoimatoimistosta ja se sanoi että joku voi ihmetellä kun ihmiset jonottaa ja näkee kun virkailijat on siellä kopeissaan töissä eikä niillä ole aikaa ottaa vastaan, ja vielä jotain sentapaista että ihmisten pitäisi oikeastaan osata toimia internetin kautta, paljon enemmän kuin tällä hetkellä, ja minulle jäi sellainen tunne, että se mies puhui hiukan vaivaantuneesti, niinkuin sille olisi ohjeistettu tietenkin jostain vähän ylemmältä taholta että mihin suuntaan pitää puhua, ja en ollut ihan varma siitä että se mies oli oikeasti itse sitä mieltä että niin se kuuluisi mennä, mutta sen nyt vaan piti niin sanoa, että suunnitelmissa on, että siis rankalla kädellä tullaan vähentämään ihmisten mahdollisuuksia päästä henkilökohtaisesti tapaamaan virkailijoita jos työttömäksi sattuvat jäämään. Toivottavasti se tarkoitti sitä, että vähennetään niitä jatkotapaamisia, ettei sentään alkukartoituksia ja suunnitelmia koskenut.
 
Oli miten oli, minut se pisti miettimään että mitä se käytännössä tarkoittaa, että sitä virkailijaa on sitten hankalampi tavoittaa henkilökohtaisesti. No niin, eihän siitä mitään tule. Vaikka kaikki osaavat käyttää tietokonetta, etsiä töitä sieltä internetistä, kirjautua pankkitunnuksilla työvoimatoimiston asiakkaaksi, syöttää omat tietonsa rekisteriin ja vaikka kirjoittaa oman työnhakusuunnitelmankin, niin ei siinäkään ole vielä kaikki. Ihmiset eivät voi syöttää itse tietoja omista koulu- ja työtodistuksista sinne systeemiin, ennen kuin jokaikinen kouluttaja, kurssittaja ja työnantaja pystyy kirjaamaan ne suoraan työkkärin verkkoon ilman paperille allekirjoitettuja todistuksia. Ei, älkää edes ajatelko. On parempi, että aikuiset ihmiset kävelevät kuin pahaiset kakarat, työnantajan tai kouluttajan kuittaama liplappu kädessä, ottavat jonotusnumeron ja menevät koppiin juttelemaan. Koska vaihtoehto on vielä huonompi. Silloin kaikki pitäisi tehdä itse. Jos minä esimerkiksi tekisin kaiken itse, en kuitenkaan voisi antaa itselleni puoltavaa lausuntoa varten jollekin kurssille pääsyä varten, mikä on virkailijan harkintaa vaativa asia, asia jota kone ei voi tehdä, koska sillä ei ole harkintaa. Tekoälyä ei ole keksitty. Ja vaikka olisikin, ei se tähän soveltuisi. Jos minun on pakko mennä yliopistoon opiskelemaan filosofiaa, tietotekniikkaa tai molempia saadakseni tähän vedenpitävät perusteet, menen. Tai etsin jonkun joka on jo opiskellut, ja puhun sen pyörryksiin.
 
Itse kirjoitettu työnhakusuunnitelmakin on vähän kiikun kaakun. Voisinhan minä satuilla sinne sitä sun tätä, mutta olisiko se realistista, jos kukaan ei olisi siinä vastaväittelijänä pöydän takana. Ja toisinpäin, saisinko edes mahdollisuuksia edetä mitenkään, vaikka haluaisin, ellei kukaan minua tukisi? Syöttäisin vaan koneeseen tiedot että opinnot jäi kesken aikanaan ja kone sylkäisisi, että teillä on loistava tulevaisuus nee_e_inä, niin kuin vanhassa Pekka Puupääfilmissä. Miten sitten vakuuttaisin että ei, en minä sovellu lehtimieheksi, tai rahtariksi, tai siivoojaksi, kukaan meidän suvussa ei ole ollut siivooja, ei edes edellisessä elämässä, ja jos roska tippuu lattialle lapsetkaan ei osaa niitä sieltä poimia, ei mitään taipumuksia ole. Ei, en minä voi tämmöistä kannattaa.
 
Sitten vielä sekin että se asiakas ei todellakaan ymmärrä, saatikka pysty olemaan jyvällä kaikista muutoksista mitä työvoimapoliittisiin päätöksiin voi tulla. Tilanne on siis se, että siellä on tosiaankin lakipykäliä, jotka koskevat sitä asiakasta, mutta joista kaikista sen ei voida olettaa pystyvän pysymään ajantasalla ilman kohtuuttoman vaivan näkemistä. Se asiakas siis tarvitsee jonkun apua lakiviidakosta selviytymiseen. On kätevää, että jotkut virkailijat ovat töissä sitä varten, että he pysyvät ajantasalla näiden lakien muuttuessa, voidakseen kertoa asiakkaille, miten nämä lait heitä koskevat ja mitä heidän kannattaa tai ei kannata tehdä tulevaisuutta tai tätä hetkeä ajatellen. He ovat siellä sitä asiakasta varten, eivät vain tietojen päivittämistä varten. Vaikka kaikki tieto olisi miten siellä koneella, vaatii ammattitaitoa kaivaa kutakin tapausta koskeva tieto nopeasti esille ja soveltaa sitä oikeaan tilanteeseen. Sitä ammattitaitoa ei voi ulkoistaa siis internetille noin vain, ei myöskään itse asiakkaan pääkoppaan yhdellä naksautuksella.
Muuten käy niin, ettei asiakas todellakaan tiedä miten käy, miksi käy ja mitä pitää tehdä. Ollaan siis ihan perkeleen hukassa. Yhtä hukassa kuin pikkulapsi, joka ei tiedä miksi joku asia tehdään tietyllä tavalla, eikä kukaan kerro miten se pitäisi tehdä. Lapsi tuntee ehkä pari kirjainta, ja on kuviteltu että se osaa myös lukea. Mutta vaikka osaisikin lukea, ei välttämättä tiedä mitä joku teksti tarkoittaa tai koskeeko se häntä. Jos yhteiskunta kohtelisi jäseniään näin, se olisi hiukan sama kuin jos vanhempia ei kiinnostaisi saavatko lapset ruokaa ja mistä. Kuka sanoisi yhteiskunnalle, että kyllä kannattaa paitsi kannustaa lapsia siihen työntekoon, myös kertoa heille mitä kaikkea heidän kannattaa tehdä sitä työtä saadakseen, ja mitä tehdä väliaikaisesti jos työnsaanti ei onnistu heti paikalla. Ei vain niin että mitäs et opiskellut. Tämähän on ei-menetelmä; entäs jos lähdettäisiin liikkeelle kyllä-menetelmällä? Ahaa, sinä osaat tai haluat oppia tekemään tätä, katsotaas miten sinne pääsee.
 
Tieto ei ole siis ainoastaan leipätekstiä tai linkkejä tai jotain mitä purkista kaadetaan asiakkaiden päähän, josta se edelleen automaattisesti osaa eteenpäin, koska ihminen ei ole koneen osa.


(kuva: elokuvasta THX 1138)

Tämä yllä mainittu on voimassa niin kauan, kuin työvoimapoliittiset päätökset kirjataan lakiin, ja on työelämää koskevat lait, ja on Kelan päätökset ja on työttömyyskassojen päätökset ja eläkevakuutus- ja sairausvakuutuspäätökset ja niin edelleen, eli kun näitä lakeja tulee useista eri suunnista: valtion taholta ja maksajien taholta, eivätkä nämä tahot toimi sulavasti yhdessä ilman tilanteita joissa toisinaan ilman kenenkään yksittäistä möhläystä joku ihminen saattaa todellakin pudota pykälien väliin ilman omaa syytä.
Sitten jos keksittäisiin kansalaispalkka, poistettaisiin eri maksukanavat ja menetelmät ja uudistettaisiin koko lakihökötys, voitaisiin virkailijoita vähentää, mutta vasta sitten. Koska ennen sitä virkailijoiden vähentäminen olisi ihmisten heitteille jättämistä..