Aika peilautuu jonkin verran kulloinkin käytettävissä olevista sanoista. Keräsin muutaman sellaisen joita tällä hetkellä näkyy vilisevän, joihin ei niin usein törmännyt viisi tai kymmenen vuotta sitten, ihan vaan koska sanat ovat hauskoja. Ehkä noita muita voisi sanoa uudissanoiksi, mutta kaksi on lainasanoja, eli suoria käännöksiä, mutta otin ne mukaan koska niitä jostain syystä vilkkuu siellä sun täällä.
 
Ensimmäiseksi valitsin sellaisen jota tällä hetkellä erityisesti poliitikot käyttävät etääntyäkseen hiukan kansasta, mikä nyt sinänsä on tuttua kauraa jo 80-luvulta. En ole voinut olla huomaamatta paljon esillä olleiden ministerien tyyliä (ei, EN tarkoita mitään tiettyä ministeriä; sitäpaitsi ne kaikki käyttävät tätä sanaa heti ministeriksi päästyänsä), kun he ilmeisesti tavoitteista puhuessaan käyttävät sanaa tahtotila. Minkä takia pitää sanoa tahtotila, jos tarkoittaa että tavoite? Mitä vikaa on tavoitteessa? Kun sanoo tahtotila, pitäisi tulla muka tunnelma jostain paremmasta tulevaisuudesta. Mikä on puolueenne tahtotila tässä asiassa? Miksi se on muka hienompaa kuin tavoite? Luvataanko tässä enemmän kuin vain tavallisia tavoitteita? Yritetäänkö tässä sanan varjolla ujuttaa jotain salakähmäistä äänestäjien, kansalaisten, potentiaalisesti sanasokeiden ohi jotain kuin simsalabim uuden sanan selän takana? Tahtotilasta tulee itselleni mieleen jotain hoitotestamentin tapaista. On kuin ministerit haluaisivat tehdä jonkinlaisen lopullisen ratkaisun mihin ei sitten enää tarvitse puuttua. Köyhät yhteen pakettiin ja naru päälle.
 
Seuraava sanavalintani on etälamautin, ihan vaan siksi että kun sen ensimmäistä kertaa näin, mietin että mikä helvetti se tämä on. Siis sehän on jotain mitä on tähän asti käytetty villieläinten taltuttamiseen luonnonpuistoissa, kuljetusta varten, jos niillä on vaikkapa hammas kipeä. Ei, älkää kertoko minulle että näitä käytettäisiin ihmisiin. En halua kuulla mitä se tarkoittaa muualla kuin eläintarhassa, enkä sitä, miksi sana on ollut esillä muualla kuin eläintarhasta puhuttaessa.
 
Kontaminaatio on lainasana, sen voi suoraan kääntää ja heti tietää mitä se tarkoittaa. Mutta miksi on otettu käyttöön lainasana, vaikka suomalainen versiokin olisi saatavilla? Itse käytän lainasanoja silloin, kun suomenkielinen vastine on jostain syystä liian kulunut haluamaani tarkoitukseen, tai jos se muuten jostain syystä siinä asiayhteydessä vaikuttaisi lattealta taikka kömpelöltä. Kuitenkin, jos olisin kirjoittamassa saastumisesta, käyttäisin varmaan ihan suomea siinä. Kuulostaahan se heti kammottavammalta jos ilmoittaa jonkun alueen kontaminoituneen vaikkapa säteilyn takia, mutta on se vähän haetun tuntuista.
 
Sama kuluneisuuden välttely varmaan pätee myös kontekstin käytössä. Tietty sosiaalinen tai kulttuurellinen ympäristö tai jotkin olosuhteet voivat toimia jonkin asian kontekstina. Tässä kontekstissa jokin asia on erilainen kuin jsosain toisessa; siis konteksti on ennen kaikkea asiayhteys. Tämän sanan yleistyminen voi viitata siihen, että nykyajalle on tyypillistä, että asiat saavat erilaisia merkityksiä eri ympäristöissä; että maailmasta on tullut jollain tavalla paljon dynaamisempi kuin ennen. Joskus asiat saavat merkityksensä tavallaan vasta tietyn kontekstin kautta.
 
Voimaannuttavan pitäisi varmaan luoda vaikutelma jostain sellaisesta mikä antaa voimaa, mutta itselle tulee joka kerta päinvastainen ajatus. Puhutaan synnytyskokemuksista ja ehkä jostain sosiaalityöstä, mutta minusta ainakin synnytys on vain vienyt niitä voimia. Onkohan minulla väärä asenne, vai onko sanaa alettu käyttää piireissä, joissa epäonnistumisen mahdollisuuttakaan ei ole otettu huomioon? Missä kaikki on niin suurta kasvavaa onnea ettei sinne varjot mahdu. Jotain senkaltaista tulee mieleen tästä.  
 
Kulminoitua tarkoittaa sitä, että jokin asia menee äärimmäisyyteen tai sellaiseen pisteeseen, missä se on umpikujassa. Mutta miksi sitä nyt käytetään? Onko tullut tavaksi viedä asiat niin pitkälle kuin mahdollista, kunnes peruminen on myöhäistä tai kunnes ollaan ainakin pahanlaatuisessa kriisissä? Ihmisten välinen tilanne voi kulminoitua edettyään ensin huonoon suuntaan, mutta miksei sitä ajoissa ole sitten analysoitu ja asioihin puututtu? Tappelu tästä tulee mieleen suomeksi sanottuna. Ensin on sanaharkka, sitten se kulminoituu parvekkeella siihen että joku heitetään alas. Onkohan elämässä nykyään liikaa vauhtia?
 
Puhuttaa on semmoinen sana mitä käytetään tällä hetkellä minun mielestä väärin. Ennen sanottiin, että poliisi puhutti poikia, kun jossain oli tehty ilkitöitä. Nyt taas lehdistö käyttää sitä lööpeissä niin että joku ilmiö tai tapahtuma muka puhuttaa ihmisiä, mutta se pitäisi sanoa niin että se asia puhututtaa, eikä puhuta. Esimerkiksi, eutanasia puhuttaa. Ehei, eutanasia ei puhuta. Se puhututtaa.