Joku ihme sai mut taas niin täysin off -tilaan, joku anti-kirjoitusaine varmaan ilmassa tänään :)
Tai sitten se on se, kun luin ne vanhat omat muistiinpanot ja kun ei ne yhtään innosta enää :(  Joten en pelastanut niitä, kahta runonpätkää lukuunottamatta, vaan heitin vaan kylmästi pois. Ja ymmärsin, että se on niin totta mitä sanotaan, että kirjoittajan tärkein työkalu on roskakori.
 
Tällä hetkellä siis tilanne on se, että missään ei ole näkyvillä mitään mitä olisin tehnyt ennen vuotta 2008 (paitsi Bloggerin pari pientä sivua joita en saa enää pois), eikä tietokoneen kovalevylläkään ole mitään mitä olisin tehnyt ennen vuotta 2006. Mutta ei sekään riitä. Haluaisin skannailla kaikki kovalevyn nurkat ja hävittää huonoimmat, mutta kun niitä omia kirjoituksia on ihan älytömän vaikea arvioida. Mikä näyttää hyvältä jossain vaiheessa, näyttää täydeltä tuubalta toisessa vaiheessa, ja päinvastoin. Olen meinaan kirjoittanut ihan älyttömän paljon. Eikä kukaan ole kehunut, päinvastoin, tuntuu että ihmiset karsastaa entistä enemmän (onkohan se pelkkä tunne), joten mitään järkeähän tässä siis ei ole, eikä mitään rahallista hyötyä. Yleisohje näkyy olevan, että mitä vähemmän henkilökohtaista, sen paremmin säilyvää, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
 
Siinä mun suurpengonnassa löytyi paitsi näitä älyttömiä runonpätkiä, myös vanhentunut resepti missä oli vielä saamattomia lääkkeitä, sekä myös muutamia  a m m o i n  kadonneeksi luultuja salasanoja, joten olen päässyt myös siivoamaan internetiä vaatimattomalta osaltani. Pari vanhaa bloginavausta Bloggerin puolelle jäi killumaan, ne kun oli avattu pelkällä käyttäjänimellä ilman sähköpostiosoitetta. On tässä aina joku ihmeen epävarmuustekijä kun nettiin kirjoittaa, että mitä tulee hölistyä, jos vaikka joskus salasanat katoaa, ja sillä aikaa joku ehtii vetäistä maissin nenuunsa jostain puolihuolimattomasta. Mutta mites sitten kaikki nörtit jotka tykkää omasta seurastaan, tai yksinäiset joilla ei ole niitä kavereita kauheesti, ja sen takia joutuvat kirjoittamaan nettiin, sillä riskillä että joku loukkaantuu ja unohtuvat sinne? Ei sekään ole terveellistä että pitää jatkuvasti mölyt mahassa jos ei ole mitään kanavaa missä niitä käsittelee. Voi olla, että sukulaisia (tai naapureita) ei aina joka vaivasta viitsi häiritä, mutta netissä voi joku tuntea myötähäpeää kun lukee samantapaisista ongelmista. Tai sitten nää niinkuin minä, jotka opettelee kirjoittamaan, eikä kavereita tai sukulaisia vois vähempää kiinnostaa. Netissä sentään jokainen voi valita mitä lukee.