Eilisen saldo: pari runonkäppyrää, ei kovin mehukkaita. Muut ajatukset risteilee päässä. Runoista ei monet edes pidä, ja niitä on vaikea tehdä kenellekään mieliksi, joten ei pidä yrittää, jos yrittämiseksi menee. Kukaan ei tykkää runosta, jota ei ymmärrä, mutta vielä pahempi on kai runo, jonka voi selvästi ymmärtää, koska sitten se on tunnistettavissa johonkin aikaan tai paikkaan. Ja ajassa ja paikassa on aina joku ihminen, joka voi loukkaantua.
Niinkuin Riikka Ala-Harjan uudesta kirjasta loukkaantui sisko. En tosin ihan tiedä mitä sisko oikeastaan haluaa. Jos se haluaa rahaa, niin olisi yrittänyt sopia kirjoittajan kanssa. Muutenkaan en tiedä miksi tuollaisesta asiasta ei saisi kirjoittaa. Tai että miten kirja varsinaisesti loukkaa. Kokeeko uhri, että ihmiset tuijottavat kadulla, että tuossa se syöpäpotilas nyt menee? Pitäisikö sairauden sitten olla salaisuus? En vaan ymmärrä. Ja mitä niin kamalaa asiassa on, että sen takia pitäisi suunnitella kaikille kirjoittajille säännöt? On hyvä, että kirjailijaliiton puheenjohtaja sanoi, että olisi kauheaa jos ilmaisunvapautta alettaisiin rajoittaa säännöillä. Jos kirjassa mainitaan, että tarina on fiktiivinen, sen pitää riittää.
Samaan aikaan toisaalla on jo laadittu kiellettyjen sanojen lista. New Yorkin kouluissa on otettu keväällä käyttöön ohjeet, joiden mukaan tiettyjä sanoja pitäisi välttää. "Syntymäpäivä", "dinosaurus", "tanssi", "politiikka" ja muun muassa "köyhyys" ovat arkaluontoisia ilmauksia, jotka voivat hermostuttaa oppilaita (HS). Köyhyys ja sen vastakohtana "vaurauteen viittaavat" ilmaukset ovat myös kiellettyjä, CBS New York ja verkkolehti Huffington Post kertovat. "Tosielämässä sekä köyhyys että sen vastakohtana harvojen hurja rikastuminen ovat Yhdysvalloissa kärjistänyt tuloeroja menneiden yli kymmenen vuoden aikana, hallituksen selvitykset osoittavat.", HS jatkaa. Tuostahan voisi saada sen käsityksen, että isojen tuloerojen maassa sananvapauden rajoittaminen on suorastaan edellytys yhteiskuntarauhan säilymiselle. Toivottavasti olen väärässä.