Tänään välttelin kirjoittamista vierailemalla taiteiden yössä. En ikinä onnistu löytämään mitään inspiroivaa, jos nyt en ihan tosissani ole yrittänyt etsiäkään, varmaan siellä olis kaikkea jos olis oikeesti aikaa tutkia.Joka tapauksessa, omaa kokemustani kuvaa tämä kuumailmapallo, jota ei sitten nostettukaan ilmaan, vaikka suunnitelma siitä oli kai olemassa.
Oikeasti olen joka vuosi miettinyt, mitä taidetta se on että ihmiset vaan askartelee ja leikkii jotain yhdessä, mutta siinähän se juttu ehkä onkin - tekeminen ja ilo on tietyllä tavalla tärkeämpää kuin valmis taideteos. Valmis teos on aina paradoksaalisesti muuttumaton, jähmettynyt, patsas - ja varastettavissa - ja patsaat taas tunnetusti kerjäävät sitä, että ne tullaan kaatamaan. Mutta taiteen tekemiseen liittyvä ilo ja inspiraatio (angstista syntyneissäkin teoksissa on oma purkausvoimansa) ovat autenttisia kokemuksia, joita ei voida riistää tekijältä pois. Ehkä pölyisiä patsaita ikuisempaa onkin luovuuden kokemus, se hetki kun jotain uutta syntyy, vaikka se lopputulos ei olisi kovin korkealentoista. Ja se lupa tehdä sitä taidetta pitää olla jokaisella juuri sen kokemuksen takia.