Tietyllä tavalla on olemassa vain kahdenlaisia runoja, nimittäin 1) omat ja 2) muitten. Ja omat on kumma kyllä niitä parhaita.
Tänä iltana Runoraatia katsellessa tuli, kumma kyllä, ajatus mieleeni. Nimittäin se, että ehkä se ei olekaan pahin vaihtoehto että jos omia runoja ei koskaan julkaistaisi tai kehuttaisi missään merkittävässä paikassa, vaikka ne olisivatkin mahdottoman hyviä. Ehei. Pahinta mitä voisi tapahtua olisi tietenkin se, että niitä julkaistaisiin, ja niitä kehuttaisiin maasta taivaaseen, vaikka ne olisivat oikeasti ihan kauheata tuubaa. Kuvitella seisovansa jossain ihmisten edessä onnitteluja vastaanottamassa vaikka tajuaisi että koko homma meni oikeasti aivan puihin.
Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa iltaa ihan kaikessa rauhassa ja odotella että josko joku puolihuono riimi putkahtaa. Ilman paineita.